Syvällistä itsetutkiskelua.

Kauan on aikaa kulunut viime kerrasta, nyt ajattelin iltani kuluksi kirjoittaavähän elämästäni näin yleensä ja tämän päivän kuulumisista.
Luin vanhoja tekstejäni ja paljon on elämä voinut muuttua muutamassa vuodessa. Koko elämäni tähän saakka on ollut oikeastaan yhtä suurta muutosta tähän pisteeseen jossa olen nyt.
Sekopäistä, sekalaista ja ongelmaa ongelman perään.
En pelkää kertoa elämästäni, enemmän pelkään elämääni.
Jos olet lukenut blogiani aikaisemmin, tiedät että olen käynyt koulua ja ollut olevinani onnellinen elämässäni. Nyt kun tarkastelen taaksepäin elämääni, en oikestaan tiedä onko siinä ollut ikinä mitään hyvää, ei ainakaan mitään pysyvää.
Sanoisin että perustarina ihmisestä jonka elämä on pelkkää henkistä tuskaa ja jatkuvaa muiden ihmisten mielyttämistä siinä toivossa että edes joku jäisin pysyvästi. 23 vuoden aikana näin ei kuitenkaan koskaan ole tapahtunut. On ollut ihmisiä, sukulaisia, omia ja muilta lainattuja, jotka ovat aika ajoin pitäneet minua kasassa  tarpeen vaatiessa. Mutta ei yhtään, jota voisi kutsua aidoksi ihmissuhteeksi kahden ihmisen välillä. Yhteydenpitoa kun tarvitsee jotakin tai kun ei yksinkertaisesti enää jaksa elää täysin yksin.
Uskon olevani vahva ihminen tai oikeastaan tiedän olevani, olen kasvanut lapsesta saakka ilman oikeita vanhempiani, sijaisperheessä ja sen jälkeen lukuisissa nuoriso- ja koulukodeissa. Ympärillä on aina ollut ihmisiä jotka ovat huolehtineet minusta, koska se on ollut heidän työtään, ei sen takia, etytä he todella välittäisivät. Paikkoja ja ihmisiä on ollut vuosien varrella niin paljon ettn edes muista puolia ihmisistä joiden kanssa olen joutunut olemaan kanssakäymisissä elämäni varrella.
Yhteiskunnassa minut nähdään ulkopuolisena, syrjäytyneenä ja todennäköisesti melko turhana tapauksena. Olen tällä hetkellä työtän, olen koko elämäni kärsinyt vakavasta masennuksesta ja turvattomuuden tunteesta, olen koko elämäni tuntenut olevan jokaisen ihmisen silmissä täysin ulkopuolinen, ihmiset antavat minulle pieniä hetkiä elämästään ja jatkavat sitten matkaa, huolimatta siitä, kuinka kovasti haluaisin pitää heitä vielä edes hetken. Jokaisen ihmisen elämässä minä olen se ulkopuolinen ja elän vain omassa päässäni. Joskus tuntuu että olen olemassa yksin, vain itselleni, ilman että kukaan edes haluaa yrittää päästä osaksi elämääni. Olen tehnyt lukuisia virheitä, elänyt kuin en välittäisi kenestäkään, mutta olen myös aina halunnut vain parasta kaikille ihmisille. Teen asioita ajattelematta niitä etukäteen ja kärsin jälkeenpäin teoistani ja toivon voivani parantaa kaiken. Haluan kaikille vain parasta vaikka en aina osaa toimia sen mukaan. Mutta rehellisesti uskallan ainakin väittää yrittäneeni toimia oikein.
Olen tottunut tulemaan toimeen yksin, omillani ilman kenenkään apua, mutta välillä asiat tuntuvat ylitsepääsemättömän vaikeilta jopa minulle. Jos kerron tunteistani jollekin ihmiselle, saan vastauksesi: Olet vahva, olet aina pärjännyt, kyllä sinä osaat ja pystyt.
Olen vahva ja jaksan, mutta jos en enää jaksakaan, ei ole ketään joka sitä uskoisi. Olen kokenut uskomatonta tuskaa ollessani ulkopuolinen minulle lähimpien ihmisten elämässä ja pelkään että en ikinä löydä elämääni mitään mihin voisin luottaa täysin ja mikä antaisi minulle voimaa. Tuntuu että olen unohtanut minut ja olen keskittynyt vain etsimään mitä tahansa mikä voisi kestää..
Tällä hetkellä elämääni on tulossa suurempi muutos kuin milloinkaan aiemmin, heinäkuussa, jos kaikki menee hyvin, minulle syntyy poika. Se on lähiaikoina ollut ainoa asia joka on auttanut minua jaksamaan. Haluan olla paras mahdollinen äiti pojalleni enkä halua hänen ikinä joutuvan kärsimään selittämätöntä tuskaa menneistä asioista sisällään. Haluan antaa hänelle kaiken mahdollisen ja auttaa häntä elämään parasta mahdollista elämää minun kanssani. Tuntuu raskaalta elää yksin tämän asian kanssa ja kantaa niin valtavaa vastuuta jonkun muun ihmisen elämästä, mutta uskon että jos joku, niin minä pystyn siihen.
Toivon että elämä muuttaa suuntaansa parempaan tässä vaiheessa ja pystyn olemaan kaikkea sitä mitä mielessänikin kuvittelen pystyväni.

Viikot menee edelleen ihan liian nopeeta,ei oikeen kerkee edes tajuun et on maanantai,ennen ku onki taas jo perjantai ja viikonloppu...
Tääki viikko on menny ihan ohi,ei mitään muistikuvaa edes mitä oon tehny,oon vaan muka ollu koulussa ja kaikkee mut mitään en taas o saanu aikaseks.
Ainoo mistä huomaa et on tehny jotain,on uudet mustelmat joka puolella,kiitos koulun, sekä törkeenkarseen kova väsymys... Huh huh... =)

Se en ollu minä,se oli vaan joku mun näkönen.

Ja ne jotka kaiken tietää
ne sanoo tuo on prinsessa Jää
se varmaan hileitä hengittää
ja se kaikesta selviää.

En o viel ehtiny lähetteleen koulukuvia Tornioon ja Porin suuntaan, mammalle ja siukulleni...
Mutta tässä tämmöstä melkein päivitettyäkuvaa musta nykyään.

Pieces of me.
Äiti,en o tainnu muistaa kertoo et mul on tatuointi.
Se on mun tähti,se antaa voimaa.
-Tyttö sinä olet tähti-

Jopas aika kuluu!!!

Ohhoh,huomasinpas tässä etten oo pitkään aikaan kertonu kuulumisiani täälläpäin maailmaa! No,eipä tässä muuta kun uutisia päivittään. Tässähän on tapahtunu niin hirveesti etten edes tiedä mistä pitäs alottaa!
Hmm,tällä hetkellä elämään ei oikeen mahdu mitään muuta kuin koulua,siihen on kova panostus meneillään,tai niinhän se on ollut koko ajan,mut nyt meillä on keittiöharjottelua kuusi viikkoo.
Tosi kivaa on ollu,aika kuluu niin nopeesti ettei oikeen kerkee itekkään tajuun sitä,humps vaan ja koko viikko on mennyt ja on taas viikonloppu ja samanlailla se vaihtuu takasi maanantaiks.
Joka aamu pitää herätä 4 aikaan,jotta pääsee 7 aikaan kouluun innokkaana ja pirteenä.
Harjotteluun kuuluu tosi monenlaista,salaattien ja erilaisten ruokien tekoa, leivän ja piirakoiden,niin suolaisten-kuin makeidenkin leipomista ja paljon paljon muuta.
Poltin tässä yksi päivä kätenikin tosi pahasti, oikeassa kädessä on suuri huutomerkin muotoinen palovamma,ihan hirveen kipeä ja ruma. =) Mutta tekevälle sattuu,eikös se niin mene?
Muuten päivät kuluvat enimmäkseen junassa istuen,joka päivä Riihimäelle, salkkareita katsoen ja sitten saakin oikeastaan mennä jo nukkumaan.
Haaveilen tässä parhaillaan omasta kämpästä Helsingissä ja sen pitäiskin melko pian järjestyä, onneksi.
Mitähän muuta?? Hmmh,no siinäpä tähän väliin tärkeimmät kuulumiset.
Kesäsuunnitelmiakin olen jo tehnyt,sain järjettömän päähänpiston etsiä eri paikkakunnalta kesätöitä ja olla siellä kesän ajan sitten. ;)
Mutta,nyt lupaan muistaa ahkerammin päivittää tätä blogia täällä ja pitää ihmiset ajan tasalla elämästäni.

Äää!

Huomasin just et jokainen mun kirjotus alkaa H:lla,huoh tai hoh tai jotain muuta yhtä fiksua...
Mä oonki kovin kovin väsynyt, eilen oli luokan pikkujoulut ja niitä tuli sit juhlittua ja rankkaa oli. :D Ei voi mitään. Ja nyt istun kotona ja toivon et olo helpottais et uskaltaisin taas syödä sipsei ku tekee niin kovasti mieli,mut mahassa kiertelee niin paljon ettei pysty syömään... :D:D:D Ähh,ehkä meen vaan nukkuun.

Tunnustus

Tunnustus

Tämän ihanan tunnustuksen sain Mejalta,siskoltani<3
http://kellarinkangaskori.blogspot.com//
Kiitos
<3
Tässä on säännöt:
1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.
2. Linkitä blogiin jonka pitäjältä sait tunnustuksen.
3. Nimeä seitsemän muuta ja linkitä heidän bloginsa.(määrä vapaa)
4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä.

Eli,minä jätän tämän tunnustuksen ihanalle äidilleni<3
http://kisumummankammari.blogspot.com/

Jenna angstaa.

Eli suomeks istun yksin kotona tietokoneel enkä jaksa mennä edes tupakalle. Rupes ketuttaan,ku on kova ikävä Poriin,siel mul on kaikki. Näkis äitinki pitkäst aikaa. <3 Ja sinne jäi niin paljon asioita,ja ihmisiä joille mul olis ollu viel niin paljon asiaa, mikä jäi sanomatta ja mitä en varmaan ikinä enään pääse sanoonkaan. Asiat täälläkin on hyvin, tosi hyvin oikeastaan,mut en tiä muuttaakko se ikinä sitä ikävää ja suruu,mikä mul on siit et oon jättäny kaiken taaksepäin ja lähteny tänne,mis mul ei alunperin ollu mitään. Hullu päätös,mut en oikeastaan ennen tätä päivää o katunu kertaakaan, hetkittäistä ikävää on ollu,mut nyt se ei vaan tunnu loppuvan ollenkaan. Ikäväikävä.

H-kirjaimen heittivät.....

Eli kymmenen H-kirjaimella alkavaa sanaa ja mitä ne mulle merkitsee...
1.Helsinki=Ihana kaupunki, jossa käyn koulua.
2.Hyvinkää=Kotipaikkani.
3.Halonen=Kih,siskoni kaukana pohjoisessa..<2
4.Herkut=Mmh,suklaa,karkit,kokis,kaikki<3
5.Hiljaisuus=Yleensä ympärillä on niin kova meteli,et on ihana päästä hetkeks pois kaikesta ja olla ihan hiljaa vaan.
6.Hakulinen=Jussi siis,Suomen paras sanoittaja ja laulaja.<3
7.Huolet=Niitä tuntuu nykyään kovasti olevan.
8.Hiusharja=Mitähän ihminen tekis ilman sitä? Huh,tosi tarpeellinen.<3
9.Hampaat... =) Tuli tässä vain mieleen,kun on särkenyt hammasta jo pitempään...
10.Herrasmiesliiga=Yks parhaista ja rakkaimmista bändeistä Suomenmaasta...<3
Huh että oli vaikeeta!!!!!!!